EU- ja tasa-arvouutisia

10 faktaa tasa-arvosta

Suomalaisen naisen asema kotona ja Euroopassa vuonna 2017

Kirjoittaja: Elina Ylä-Mononen

Suomi juhlii tänä vuonna satavuotista itsenäisyyttään. Juhlavuosi on hyvä aika muistella yhteiskuntamme saavutuksia. Vain satavuotias Suomi on maailman vapain maa 1, jossa asuu onnellisia ihmisiä. 2 Kansainvälisten tilastojen valossa myöskään sukupuolten välisestä tasa-arvosta Suomessa ei löydy moitittavaa – olemme maailman toiseksi tasa-arvoisin valtio 3 , ja naisten ja miesten välinen työllisyysero on meillä pienin Euroopassa 4 .
Kansainväliset tilastot eivät kuitenkaan heijastu tasa-arvon kokemukseen Suomessa. Suomalaisista miehistä vain 30 % kokee sukupuolet tasa-arvoisiksi. Naisten kokemus on vieläkin synkempi – vain 18 % kokee yhteiskunnan sukupuolille tasa-arvoisena. 5 Kokemus ei ole perätön – naiset ovat edelleen aliedustettuja yhteiskunnan valtarakenteissa niin yritysten, kuntien, oppilaitosten kuin valtiommekin johdossa.

Naisten työuria vaivaa epävarmuus

Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset naiset ovat hyvin edustettuja työmarkkinoilla. EU-28-maissa naisten työllisyysaste laahaa edelleen keskimäärin yli kymmenen prosenttiyksikköä miehiä alempana. (2015: naiset 60,4 %, miehet 70,8 %). Suomessa taas työllisiä on sukupuolten välilä lähes yhtäläisessä suhteessa – 15-64-vuotiaiden työllisyysaste oli vuonna 2016 naisille 67,6 % ja miehille vain hieman korkeampi 69,8 %. 6 Pyrkimys työllisyysasteiden yhtäläisyyteen on eurooppalaisittain tärkeää. Yksi EU:n strategisista 2020-tavoitteista on sekä naisten että miesten työllisyysasteen nostaminen 75 %:een.

 

Suomen positiivista asemoitumista työllisyyden saralla varjostaa kuitenkin työsuhteiden eriytyminen. Suomalaiset naiset ovat perinteisesti tehneet kokoaikatyötä huomattavasti eurooppalaisia ja pohjoismaisia verrokkejaan enemmän, mutta osa- ja määräaikaisten sopimusten osuus kaikista naisten työsopimuksista on pysytellyt miehiä huomattavasti korkeammalla tasolla jo vuosikymmeniä.

Viimeisten 20 vuoden ajan osa-aikaisissa työsuhteissa työskentelevien naisten määrä on ollut miehiin verrattuna kaksinkertainen (2014: N 19,5 % = 211 000 henkilöä, M 9,3 % = 95 000 henkilöä). Määräaikaisissa työsuhteissa ero on pienempi, mutta naisia näissä työsuhteissa on silti yli 70 000 enemmän. 7

Naiset ovat useimmiten osa-aikaisissa töissä, koska kokoaikaisista työtä ei ollut tarjolla. Miehillä merkittävin syy osa-aikaisuuteen on opiskelu. Vaikka hoivavastuu on perheissä edelleen useimmiten naisten, lastenhoito on syy vain reiluun kymmenykseen naisten osa-aikaisista työsuhteista. 

Tutkimuksessa on havaittavissa merkkejä, että naisten päätyminen osa-aikatöihin alkaa jo uran alkuvaiheessa. Jyväskylän yliopistossa julkaistiin vuonna 2007 tutkimus 8, jossa seurattiin kaupan ja tekniikan alan AMK- ja korkeakoulututkinnoista vastavalmistuneita. Tutkimuksen mukaan epäsäännölliset työsuhteet jakautuivat eri aloille ja sukupuolella oli eroa vahvistava vaikutus. Tutkituista aloista erityisesti tradenominaiset olivat heikommassa asemassa miehiin verrattuna. Heistä kokopäivätyössä oli naisista 88 % ja miehistä 96 %, pysyvässä työsuhteessa taas naisista 75 % ja miehistä 88 %.

On todettu, että vuosina 1980-1995 syntynyt Y-sukupolvi on ensimmäinen sitten toisen maailmansodan, joka tulee olemaan köyhempi kuin vanhempansa. Näin ollen on erityisen tärkeää panostaa yhtäläisiin työllistymismahdollisuuksiin sukupuolten välillä, jotta sukupolvien väliset tuloerot eivät kertaudu naisten kohdalla.

Alojen ja tehtävien segregaatio vaivaa Suomessa

Suomalaiset työmarkkinat ovat jakautuneet vahvasti naisten ja miesten aloihin ja työnkuviin. Eurooppalaisittain Suomi on tässä jälkijunassa. 9 Valitettavinta on kuitenkin, että vuoden 2016 Nuorisobarometrin mukaan sukupuolittuneet alat heijastuvat vahvasti jopa 15-29-vuotiaiden ammattihaaveissa. Sen tulosten mukaan terveys- ja hyvinvointialan töihin haluavista 82 % on naisia, kun taas ICT-alan töihin haluavista naisia on vain 7 %. Huolestuttavaa kyllä, nuorten kanssa työskentelevien mukaan eriytymistä muun muassa matemaattisessa itseluottamuksessa on havaittavissa jo 10-12-vuotiaiden ikäryhmissä, jossa tyttöjen matemaattinen osaaminen on vahvempaa, mutta hakeutuminen matematiikan pariin vähenee nopeasti lukioon mentäessä.

Suomen työaloista vain noin kymmenys on niin sanottuja tasa-aloja, joiden työntekijöistä kumpaakin sukupuolta on yli 40 %. 10 Tällaisia aloja ovat mm. mainonnan ja markkinoinnin erityisasiantuntijat sekä lääkärit. Myös tasa-aloilla on kuitenkin havaittavissa alojen sisäistä segregaatiota tehtävien mukaan – esimerkiksi kirurgeista pääosa on miehiä, kun taas naiset täyttävät muun muassa lastenlääkärien paikat.
 

Naisen euro jatkaa laahaamistaan

Naiset ansaitsevat edelleen miehiä vähemmän. Vuonna 2015 Suomessa naisen euro oli hieman eurooppalaista keskiarvoa heikompi, vain 82,7 % miesten ansioista. 11 Pienin tuloero oli kuntasektorilla, jossa naisen euro on pysytellyt melko samoissa lukemissa yli keskiarvon vuodesta 2000 (2000: 84,6 %, 2014: 85,9 %). Yksityisellä ja valtiosektorilla nousua on tapahtunut samalla aikavälillä enemmän, 80 prosentista 83-84 prosenttiin. Kunta-ala on perinteisesti Suomessa naisvaltainen, joka mahdollisesti vaikuttaa kuntien palkkaukseen.

 
Positiivista kehitystäkin on nähtävissä. Sukupuolten välinen palkkaero on selvästi pienempi nuoressa ikäpolvessa, ja kasvaa iän myötä. Nuorten palkkaero ei valitettavasti viime vuosikymmeninä ole merkittävästi kaventunut, mutta vanhemmissa ikäryhmissä palkkaus on sukupuolten välillä tasa-arvoisempaa kuin vuonna 1995. 12
 

Johtoasemissa naisia alle kolmannes

Naisten edustus yritysjohdossa on edelleen vähäistä, mutta kehitys on ollut positiivista ja nopeaa viime vuosikymmeninä. Eurooppalaisittain suomalaiset naiset ovat olleet hyvin edustettuja yritysten hallituksissa jo pidempään. Suurimpien pörssiyhtiöiden hallituksissa naisia oli vuonna 2010 Suomessa 25,9 % ja Euroopassa vain 11,9 %. Tämä suhde on viime vuosina tasoittunut jonkin verran. 13 

 
Valtio-omisteisissa yrityksissä naisten edustus hallituksissa ja johtoryhmissä on merkittävästi vahvempaa kuin yksityisellä sektorilla. Siltikin naisten osuus näistä tehtävistä on parhaimmillaankin alle 40 % ja huonoimmillaan alle 20 %. Myös naisjohtajat ovat harvassa – vain joka seitsemännellä miehellä on Suomessa naisesimies. Naisten vähäisyys johtoasemissa heijastuu myös palkkauksessa – yli 50 000 € vuodessa tienaavista naisia on vain 30 %. 14
 
Vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan naisten johtajuusurien esteenä on sukupuoleen liittyviä stereotypioita, jotka vaikuttavat muun muassa johtajien rekrytointiin. Haitallisia stereotypioita ovat muun muassa oletukset naisen puutteellisista kyvyistä tai epäsuotuisista luonnollisista taipumuksista sekä odotukset yksin pärjäämisen välttämättömyydestä ja toisaalta naisjohtajuuden ylivertaisuudesta. 15
 

Naiset vallassa

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa naisia oli ehdokkaista 40 % ja valituista 42 %. Kun valittuja tarkastellaan iän perusteella, on merkittävää että naisten edustus vähenee huomattavasti iän mukana. Alle 50-vuotiaita nais- ja mieskansanedustajia on lähes täsmälleen saman verran, kun taas tätä vanhemmassa ikäryhmässä miesten osuus on naisiin verrattuna yli kaksinkertainen. Mahdollisia syitä ovat politiikan medioituminen ja imagon rakennuksen korostuneisuus. Edustuksen sukupuolittuneisuus toistuu myös ministerivaliokunnissa ja -työryhmissä, missä naisten edustus on huomattavasti vahvempaa sosiaali- ja terveysasioiden, koulutuksen ja viestinnän alueilla. 16

 
Naisten edustus on heikkoa myös virkamiesten keskuudessa. Ministeriöiden johdosta vuonna 2016 naisia oli kansliapäälliköistä 40 %, alivaltiosihteereistä 37,5 % ja osastopäälliköistä 30,8 %.
 

Verkossa lähempänä tasa-arvoa?

Yhteiskunnallisen keskustelun, palveluiden ja yhteisöjen siirtyminen verkkoon on aikaamme leimaava ilmiö. Disruptiivisena voimana internet horjuttaa perinteisiä hierarkioita ja instituutioita. Onko näin myös sukupuolten tasa-arvon kohdalla? Valitettavasti ei. Verkon käyttöä, yhteisöjä ja palveluja tarkastellessa on mahdollista päätellä, että sukupuolittuneet hierarkiat löytävät ilmaisun myös netissä.

Globaalisti naiset ovat verkossa miehiä harvemmin. Netin käyttäjistä naisia on 12 % tai 200 miljoonaa miehiä vähemmän, ja tämä ero kasvaa. 17 Naisten saattaminen verkkoon on tärkeää, muun muassa YK on nostanut sen yhdeksi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen edellytyksistä. Euroopassa ero on kapeampi, vuonna 2016 eurooppalaisista naisista verkossa oli kunnioitettavat 76 %, ja netin käyttäjistä naisia oli 6,9 % miehiä vähemmän. Suomi on näiden tilastojen valossa huomattava edelläkävijä. Meillä sukupuolten välinen ero on vain 2,5 %. 18

Kuten ammattialojen segregaatiosta voi päätellä, naiset ovat edelleen järkyttävän aliedustettuja verkkokehittämisen alalla. Globaalisti verkkokehittäjistä on arviolta vain 6 % naisia 19, Suomessa esimerkiksi pelialalla työskentelevistä vain joka kuudes on nainen. 20 Tämä on erityisen valitettavaa, koska naiset ovat aktiivisia pelaajia. Mobiilipelaajissa merkittävän kohderyhmän muodostavat 30-40-vuotiaat naiset, jotka myös käyttävät pelaamiseen eniten rahaa. 21

Netissä toistuvat kliseet sosiaalisista naisista ja matemaattisista miehistä. Naiset ovat miehiä aktiivisempia sosiaalisessa mediassa ja viestipalveluissa, miehet taas lähes aina lähdekoodin kirjoittajia tai taulukkolaskentaohjelmien analyysityökalujen käyttäjiä. Toisaalta jotkut kliseet ovat verkossa kääntyneet päälaelleen: miehet shoppailevat verkossa naisia useammin, ja käyttävät ostoksiinsa eniten rahaa. Naiset taas käyttävät nettiä miehiä useammin järjestötoimintaan sekä yhteiskunnallisiin asioihin ja politiikkaan liittyen, muun muassa osallistumalla tempauksiin ja kannanottoihin. 22

On mielenkiintoista pohtia syltä verkkokäyttäytymisen eroille, ja aihe kaipaa kipeästi tutkimusta. Syyt naisille kohdistettujen uraverkostojen kuten esimerkiksi Ompeluseuran suosioon netissä voisivat valaista nuorten sukupolvien kohtaamia esteitä urakehitykselle verkon ulkopuolella. Erityisesti Euroopassa ja Suomessa, missä verkon käyttö on lähes universaalia, olisi tärkeää panostaa verkkopalvelujen ja -edustuksen kehittämiseen myös naisnäkökulmasta. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös uudenlaisen väkivallan kohdistumiseen verkossa.

Mitä sitten?

Juhlavuosi on seremoniallisesti erinomainen hetki juhlia suomalaista yhteiskuntaa, eurooppalaista kotiamme ja kaikkien sen kansalaisten lisääntynyttä vapautta ja turvallisuutta viimeisten sadan vuoden aikana. Nykypäivä ei kuitenkaan ole päätepiste, kehityksen loppu tai saavutettu harmonia. Eriarvoisuus, sosiaaliset hierarkiat, rakenteelliset esteet ja ennakkoluulot ovat edelleen todellisuutta liian monelle nykypäivän Suomessa.

Satavuotias Suomi on kypsä sivistynyt yhteiskunta, missä meidän on kyettävä tunnustamaan epäoikeudenmukaisuus siellä missä se vallitsee. Sukupuolten tasa-arvon parantuminen on tarkasteltujen tilastojen valossa joillain osa-alueilla hyvin hidasta – voi sanoa että samoja ongelmia on nostettu esiin vuosikymmeniä ilman merkittävää muutosta tai ratkaisua. Sadan vuoden taitekohta on hyvä paikka seisahtua ja tarkistaa kompassimme suunta. Voimmeko löytää yhteisen suunnan?

Artikkeli perustuu Eurooppanaisten järjestämään avoimeen keskustelutapahtumaan "10 faktaa tasa-arvosta", joka järjestettiin 27.9.2017 Kansallismuseossa. Panelistit, erikoistutkija Marjut Pietiläinen (Tilastokeskus), professori Anna-Maija Lämsä (Jyväskylän yliopisto, WeAll-hanke), yhteiskuntatutkimuksen yliopistonlehtori Jaana Kuusipalo (Tampereen yliopisto) ja viestintäpäällikkö Milla Halme (SOSTE, Ompeluseura) valottivat keskeisiä tilastoja suomalaisen naisen asemasta töissä, netissä ja vallan kahvassa. Moderaattorina toimi artikkelin kirjoittaja ja Eurooppanaiset ry:n hallituksen jäsen Elina Ylä-Mononen. 10 faktaa tasa-arvosta on osa Naisjärjestöjen keskusliiton 100 tasa-arvotekoa -hanketta.

Lähteet:

1. Freedom House, Freedom in the world 2017
2. World Happiness Report 2017
3. World Economic Forum, Global Gender Gap Index 2016
4. Eurofund, The gender employment gap, 2016 
5. Tilastokeskus, Naiset ja miehet Suomessa, 2016
6. Tilastokeskus, Työllisyys ja työttömyys 2016
7. Tilastot vuodesta 1998, Tilastokeskus, Naiset ja miehet Suomessa, 2016
8. Vuorinen Päivi ja Valkonen Sakari, Korkeakoulutuksesta työelämään, Jyväskylän yliopisto, 2007
9. EU Gender Equality Index 2015
10. Tilastokeskus, Naiset ja miehet Suomessa, 2016
11. Eurostat, Gender pay gap
12. Idman Mika, Nuoret ovat tasa-arvoisimmin palkattuja, Työ, talous ja tasa-arvo, toim. Marjut Pietiläinen, Tilastokeskus 2013
13. Euroopan komissio, Gender balance on corporate boards, Fact Sheet 2016
14. Tilastokeskus, Naiset ja miehet Suomessa, 2016
15. Lämsä Anna-Maija et al., Naisten johtamisuriin kohdistuvat stereotypiat, Hallinnon tutkimus 4/2014
16. Tilastokeskus, Naiset ja miehet Suomessa, 2016
17. ITU, How can we close the digital gender gap? 2016
18. ITU, Facts and Figures 2017
19. Käyttäjätutkimukseen perustuva raaka arvio, Stack Overflow developer survey 2015
20. Tarkka luku 18 %: Neogames, Finnish game industry report 2016
21. Yle Uutiset, Useimmat mobiilipelaajat ovat naisia – mutta miksi he pelaavat miesten tekemiä pelejä? 18.9.2017
22. Tilastokeskus, Naiset ja miehet Suomessa, 2016

Kuukauden nainen: Cristina Andersson

Robotisaation avulla kohti tasa-arvoa

#oikeudenmukaisuus #vapaus #demokratia

Cristina Anderssonille Eurooppa merkitsee ennen kaikkea oikeudenmukaisuutta, vapautta ja demokratiaa.

Eurooppanaisten Kuukauden nainen -juttusarja jatkuu myös vuonna 2016! Vuoden ensimmäisenä haastateltavana saamme kunnian esitellä Cristina Anderssonin, joka on perehtynyt erityisesti robotteihin ja robotiikkaan. Cristina tuo esiin myös robottien yllättäviäkin mahdollisuuksia vaikuttaa tasa-arvoon. Lue koko haastattelu alta, ja kurkkaa yltä, mitä Eurooppa ensi sijassa hänelle merkitsee.

Cristina Andersson, kuka olet?

Taustaltani olen kasvatustieteilijä ja tällä hetkellä liikkeenjohdon konsultti sekä tietokirjailija. Boho business -kirjan tekemisen kautta vuonna 2012 päädyin työskentelemään robotisaation parissa. Robotisaatin trendi etenee maailmalla ja peittää alleen vanhoja toimintatapoja, ja tästä minulle syntyi missio lähteä edistämään asiaa Suomessa.

Kerro hieman, millaisia tavoitteita sinulla on robotiikan parissa.

Keskeinen tavoitteeni jo pitkään on ollut saada Suomeen robotisaatiostrategia, jollainen on olemassa jo monissa muissa maissa. Siitä saataisiin pontta konkreettiseen toimintaan sekä julkisella että yksityisellä puolella. Samalla ihmiset saisivat tietoa tästä muutoksesta, jotta voivat viedä asioita eteenpäin. Robotisaatio vaikuttaa laajasti yhteiskuntaan ja lainsäädäntöön: esimerkiksi sote-ongelmia ei mielestäni tulla ratkaisemaan ilman robotteja. On mielenkiintoista pohtia, mitä tapahtuu, kun robotit tulevat lähelle ihmistä, ja MIT:ssä tehdyn tutkimuksen mukaan tulevaisuudessa robotteja ja ihmisiä liikkuukin kaduilla yhtä paljon.

Kansallisen strategian osalta on tärkeää löytää sen fokusalueet: koska robotisaatio liittyy niin laajalti yhteiskunnan eri osa-alueisiin, ei yksi maa voi keskittyä kaikkeen.

Millä lailla robotiikka ja sen kehitys voisi mielestäsi vaikuttaa tasa-arvokysymyksiin?

Ennen kaikkea robotiikka voi luoda tasa-arvoa terveiden ja vajaakuntoisten välille, sillä siitä on niin paljon apua fyysisessä toiminnassa. Esimerkiksi halvaantuneet voivat päästä robotin avulla pystyyn ja selviytyä omin päin. Vajaakuntoiset voivat robotin avustamina elää elämäänsä kuten muutkin eikä esimerkiksi avustajan käyttö ole välttämätöntä.

Sukupuolten tasa-arvon osalta robotisaatiolla on vaikutusta erityisesti työelämään; monet fyysistä voimaa vaativat, usein miesvaltaiset rutiinityöt tulevat katoamaan. Lisäksi fyysisen voiman töihin on saatavilla apurobotteja, jolloin myös naisilla on mahdollisuus tehdä sellaisia töitä, joihin heidän voimansa eivät ehkä muuten riittäisi. Toisaalta on myös pohdittu, voisiko robotiikan avulla jopa vähentää ihmiskauppaa.

Kaiken kaikkiaan tasa-arvoasiat on ehdottomasti otettava huomioon robotiikan kehityksessä. Robottien tulee olla kaikkien saatavilla, eivätkä ne saa aiheuttaa lisää epätasa-arvoa esimerkiksi tulonjaon suhteen. Kautta historian teknologia on parantanut ihmisten olosuhteita, mutta taistelua vaaditaan silti, ja on tärkeää ottaa huomioon, keiden käsiin nämä muutokset jätetään.

Millainen on robotin, tai sen kehittäjän Eurooppa?

Euroopassa on paljon positiivista kehitystä asian suhteen, kuten maailman suurin robotiikkarahasto SPARC, joka on osin EU-rahoitteinen. EU on myös tehnyt jo vuonna 2009 oman robotiikkastrategian - tästä sai alkunsa muun muassa robottiviikko, jossa on nykyisin mukana jo 30 maata, Suomi mukaanlukien. Ylipäätään Euroopassa tehdään isoja satsauksia robotiikkaan: tavoitteena on saada Aasiaan kääntynyt elinvoima ja virta takaisin Eurooppaan. Tässä on suuri haaste myös Suomelle!

Millä tavalla Eurooppa on mielestäsi naisen ystävä?

Kulttuurisesti naisella on paremmat asemat Euroopassa kuin muissa maanosissa, etenkin jos katsotaan historiaa. Tasa-arvoon pyritään enemmän ja enemmän varsinkin Pohjoismaissa. Täällä on myös paljon naispoliitikkoja, -päättäjiä ja -johtajia, mutta enemmän tarvitaan. Eurooppa ei ole ainakaan tasa-arvoa vastaan, vaan tekee kaikkensa, jotta naisten mahdollisuudet lisääntyisivät. Toki vielä on paljon tehtävää, jotta Euroopasta tulisi naiselle entistä parempi paikka.

Ylipäätään Eurooppa on hyvä paikka naiselle olla oma itsensä, mutta sen eteen kaikkien pitää tehdä töitä!

 

Juttu on osa Eurooppanaisten 20-vuotisjuhlavuonna alkanutta Kuukauden nainen -juttusarjaa. Pysy kuulolla myös tulevina kuukausina!

Kuukauden nainen: Koko Hubara

Tasa-arvoa ja vapaata liikkuvuutta kaikille?

Koko Hubaralle Eurooppa merkitsee ennen kaikkea vapautta, vapaata liikkuvuutta ja tasa-arvoa - kaikille!

Tuoreimmassa Kuukauden nainen -haastattelussa tutustumme Koko Hubaraan. Koko on tullut tänä vuonna tunnetuksi erityisesti Ruskeat tytöt -blogistaan, jossa käsitellään muun muassa rodullisuutta ja rasimin ilmenemistä suomalaisessa kontekstissa. Kuvasta voit lukea, mitä Eurooppa ensisijaisesti merkitsee Kokolle, ja alta tutustua syvällisemmin hänen ajatuksiinsa.

Koko Hubara, kuka olet?

Olen toimittaja, vapaa kirjoittaja ja bloggaaja.

Perustit alle vuosi sitten Ruskeat tytöt -nimisen blogin, josta on tullut nopeasti suosittu, puhuttu ja palkittu. Kerro hieman, mistä blogissa on kyse ja miten päädyit aloittamaan sen.

Konkreettisesti Ruskeat tytöt lähti liikkeelle siitä, että satuin olemaan kotona yksin ja yksinäisenä. Kun tunnen oloni yksinäiseksi, alan usein pohtia myös sitä, miksi tunnen itseni aina vain niin ulkopuoliseksi omassa kotimaassani. Minulla on aiemminkin ollut blogeja, mutta ne ovat olleet pienimuotoisempia eikä niissä ole ollut samalla tavoin erityistä fokusta. Tällä kertaa tuli sellainen olo, että minun täytyy kirjoittaa itselleni auki ajatuksiani.

Lähdin liikkeelle siitä, että olen tavallinen suomalainen, joka on kova kuluttamaan mediaa - erityisesti sosiaalista - ja olen havainnut, ettei rodullistetuille suomalaisille ole olemassa omia blogeja edes vuonna 2015. Ei ollut mitään portaalia, josta lukea tähän asiaan liittyviä ajatuksia suomeksi ja Suomen kontekstissa. Pohdin itsekseni, onko muillakin samankaltaisia kysymyksiä vai olenko vain hullu ja kuvittelen kaiken. Halusin tuottaa sisältöä ennen kaikkea meille itsellemme ja samalla haastaa suomalaisuuden käsitettä, joka tuntuu olevan kovin kapea: vaikka olen itse syntynyt Suomessa ja ollut täällä aina, minua muistutetaan jatkuvasti siitä, etten kuitenkaan ole ihan sellainen suomalainen mitä käsitteellä haetaan. Blogi oli omalta osaltani avaus tähän keskusteluun.

Erityisesti tänä syksynä on keskusteltu paljon turvapaikanhakijoista, pakolaisista, maahanmuutosta ja sitä kautta myös asenteista ja rasismista. Mihin tasa-arvokysymykset mielestäsi sijoittuvat tässä keskustelussa?

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusnäkökulma on keskustelussa keskeinen. Suomi on aina ollut rasistinen maa, samassa kolonialistisessa jatkumossa muidenkin eurooppalaisten maiden kanssa, vaikkei täällä olekaan rodullistettuja ihmisiä samassa mittakaavassa, eikä asiasta ole haluttu puhua. Nyt käytävässä keskustelussa ei ole minulle mitään uutta, mutta sen kärjet toki vaihtelevat.

Keskustelun taustalla on olennaisia kysymyksiä: mistä Euroopassa ja eurooppalaisuudessa on kyse? Kuka saa tulla Eurooppaan ja millä ehdoilla? Entä kenestä saa mahdollisesti joskus suuren työn ja ponnistusten kautta tulla eurooppalainen? Omalla kohdallani tämä ei ole toteutunut vielä vajaan 32 vuoden jälkeenkään, vaikka koen kyllä itseni eurooppalaiseksi. Samoin on käynyt isälleni, joka on asunut Suomessa kauemmin kuin syntymämaassaan.

Myös silloin, kun keskustellaan turvapaikanhakijoista, taustalla on perustavanlaatuisia kysymyksiä, kuten ketä varten vapaa liikkuvuus on, kuka sitä saa käyttää ja ketä se koskee. Pohditaan myös, ketkä ovat eurooppalaisten avun arvoisia, vaikka olemme itse riistäneet muiden kansojen resursseja kautta historian. Nyt, kun voisimme maksaa takaisin edes pienen osan auttamalla vastavuoroisesti muita, halutaan laittaa rajat kiinni.

Kun ajatellaan sukupuolten tasa-arvoa, täytyy todeta, että rodullistetun, niin sanotun ruskean feminismin rooli Suomessa on vielä epäselvä; sitä ei ole teoretisoitu saati kirjattu ylös. Eroja perinteisempään suomalaiseen tai länsimaiseen feminismiin on: ruskeassa feminismissä täytyy kiinnittää huomiota myös miehiin ja poikiin, joita nöyryytetään varsin väkivaltaisella puheella. "Tulevat tänne ja raiskaavat meidän naiset" -henkinen puhe on tavalliselle miehelle aikamoinen taakka kannettavaksi. Vastaavasti naisten kohdalla käytetään paljon suojelu- ja uhriretoriikkaa.

Puhutaan esimerkiksi, että maahanmuuttajanaisen euro on noin 60 senttiä. Miten itse näet tasa-arvoasioiden toteutuvan maahanmuuttajataustaisten ihmisten parissa?

Huonosti! Asiantuntemukseni tässä perustuu omaan kiinnostukseen; seuraan keskustelua, koska itselläni on ollut yhtä huonot mahdollisuudet. Kyse ei mielestäni ole niinkään maahanmuutosta vaan rakenteellisesta rasismista, joka rehottaa Suomessa kuten muuallakin Euroopassa. Vaikka itselläni ei sinänsä ole maahanmuuttotaustaa tai kielikysymystä, joka erottaisi minut muista suomalaisista, on minun silti esimerkiksi ollut vaikea tulla otetuksi vakavasti työelämässä korkeakoulututkinnosta huolimatta. Vahva voima työntää rodullistettuja ihmisiä - ja tyttöjä - pois korkeakoulutuksen parista. Porukalla olemme todenneet, kuinka mieletön henkinen ponnistus on esimerkiksi käydä yliopistolla ainoana eri näköisenä. On raskasta olla se, jolta aina kysellään mielipidettä maahanmuuttokysymyksiin tai udellaan, miten jokin asia hoidetaan "siellä teidän kulttuurissa".

Toinen kysymys ovat kulttuurit, joissa naisilla ei välttämättä ole vapaata valintaa elämänsä suhteen. Suomalaisella feminismillä on vielä paljon töitä, jottei esimerkiksi äärioikeisto pääse omimaan asiaa itselleen naisten pelastamisen nimissä.

Millä tavalla Eurooppa on mielestäsi naisen ystävä?

Naiset ovat täällä suhteessa etuoikeutetumpia kuin monessa muussa paikassa; omia kokemuksia ja tietoa pystyy tuottamaan melko vapaasti. Monet eurooppalaiset naisfilosofit ja -ajattelijat kuten Simone de Beauvoir ovat myös minulle henkilökohtaisesti todella tärkeitä.

Eurooppa on antanut naisille kaiken tämän, mutta mielestäni oma velkamme pitäisi myös maksaa takaisin ja järjestää niin, että muillakin olisi asiat yhtä hyvin: ei niin, että määrittelisimme tavan, jolla tasa-arvo saavutetaan, vaan varmistamalla, että kaikilla on oikeudet ja valmiudet määritellä se itse. Eurooppa olisi vielä parempi naisen - ja kenen tahansa ihmisen - ystävä, jos rajat todella avattaisiin ja annettaisiin ihmisten tulla. Jo nyt Eurooppa on naiselle hyvä ystävä, muttei vielä ihan se paras kaveri!

 

Juttu on osa Eurooppanaisten 20-vuotisjuhlavuoden Kuukauden nainen -juttusarjaa. Pysy kuulolla myös tulevina kuukausina!

Kuukauden nainen: Amanda Kotaja

Ennakkoluulojen karistusta positiivisella asenteella

Amanda Kotajalle Eurooppa merkitsee ennen kaikkea turvallisuutta, mahdollisuutta ja vapautta.

Kuukauden nainen -juttusarjan seitsemännessä osassa pääsemme tutustumaan pyörätuolikelaaja Amanda Kotajaan, joka on edennyt määrätietoisesti kohti maailman huippua. Amanda nostaa esiin edelleen yleiset ennakkoluulot vammaisurheilua kohtaan, ja tekee itsekin jatkuvasti työtä niiden hälventämiseksi. Yllä olevasta kuvasta näet, mitä Eurooppa ennen kaikkea merkitsee Amandalle, ja alta voit tutustua tarkemmin hänen mietteisiinsä.

Amanda Kotaja, kuka olet?

Olen 20-vuotias huippu-urheilija Helsingistä.

Sinut on valittu Vuoden nuoreksi urheilijaksi, onnittelut vielä jälkikäteen! Kerro hieman, miten olet päätynyt omassa lajissasi maailman huipulle.

Kiitos onnitteluista! Olen koko ikäni ollut erittäin liikunnallinen vaikka syntymästä asti olen liikkunut pyörätuolilla. Noin kahdeksan vuotta sitten aloitin pyörätuolikelauksen ja siitä hiljalleen se muuttui harrastelusta huippu-urheiluksi. Osallistuin Lontoon paralympialaisiin 2012 vasta 17-vuotiaana sijoittuen 100 metrillä neljänneksi Euroopan ennätyksellä. Tänä kesänä tein luokkani T54 naisten maailmanennätyksen. Maailman huipulle olen päässyt positiivisella elämänasenteella, periksiantamattomuudella ja kovalla intensiivisellä työllä.

Millainen on sinun näkökulmastasi urheilijan Eurooppa?

Urheilijan Eurooppa on monimuotoinen. Kaikki Euroopassa urheilevat eivät ole samassa asemassa. Monissa muissa Euroopan maissa urheilussa on käytettävissä enemmän resursseja, hienoja suuria urheilukeskuksia, joissa harjoitusolosuhteet, ruokailut, lääkärit, hieronnat, fysioterapiat, opiskelut ja asuminen on hoidettu hienosti. Suomesta meiltä tällainen kulttuuri puuttuu. Monet huipulle tähtäävät joutuvat itse rahoittamaan urheilunsa ja elämisensä tekemällä töitä harjoitusten ohessa. Yhteisöllisyyttä Suomen huippu-urheiluun kaivataan lisää. Kaiken kaikkiaan urheilijan Eurooppa on kuitenkin hyvä paikka harjoitella ja elää, vaikka aina on kehitettävää.

Urheilupiirejä on ajoittain moitittu vanhanaikaisista ja suvaitsemattomista asenteista esimerkiksi naisurheilijoita tai erilaisia vähemmistöjä kohtaan. Urheilun maailma on kuitenkin varsin monimuotoinen. Miten olet itse kokenut tasa-arvon toteutuvan urheilupiireissä?

Asenteet ja jaottelut "terveiden" ja vammaisurheilijoiden välillä ovat edelleen vahvasti esillä. Monilla on ennakkoluuloja vammaisurheilua kohtaan, eivätkä kaikki pidä sitä vielä oikeana huippu-urheiluna. Henkilökohtaisesti omalla asenteellani ja saavutuksillani haluan karistaa ihmisiltä luulot ei oikeasta urheilusta pois. Me vammaisurheilijat, niin naiset kuin miehet, olemme yhdessä tehneet paljon sen eteen, ja paljon on vielä tehtävää. Tavoitteemme on, että olemme kaikki huippu-urheilijoita, oli meillä jokin apuväline käytössä tai ei.

Millä lailla Eurooppa on mielestäsi naisen ystävä?

Eurooppa on naisen ystävä avoimuudellaan. Euroopassa naisella on vain taivas rajana. Vapaus toteuttaa itseään on meille etuoikeus, jota meidän pitäisi kunnioittaa, ja muistaa, ettei se kaikille naisille maailmassa ole yhtä helppoa ja itsestäänselvyys kuin meille.

 

Juttu on osa Eurooppanaisten 20-vuotisjuhlavuoden Kuukauden nainen -juttusarjaa. Pysy kuulolla myös tulevina kuukausina!

Kuukauden nainen: Katariina Rantanen

Koulutuksen kautta kansainvälisille markkinoille

 

Katariina Rantaselle Eurooppa voidaan ennen kaikkea kiteyttää käsitteisiin "no borders", "equality" ja "high level of education".

Kuukauden nainen -juttusarja on edennyt kuudenteen osaansa, jossa esittelemme Katariina Rantasen. Haastattelussa Katariina pohtii tasa-arvokysymyksiä ja eurooppalaisuutta ennen kaikkea yrittäjyyden kautta - onhan hän itsekin start-up -yrittäjä. Hän tuo esiin EU:n edut kansainvälisille markkinoille pyrkiville, sekä korostaa kouluttautumista avaimena naisten menestykseen. Yllä olevasta kuvasta näet, mitä Eurooppa ennen kaikkea Katariinalle merkitsee, kun taas alta voit tutustua tarkemmin hänen ajatuksiinsa.

Katariina Rantanen, kuka olet?

Olen CosmEthics Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja.

Miten olet päätynyt perustamaan CosmEthicsin?

Oma taustani on kosmetiikkateollisuuden puolella, tarkalleen ottaen tuoksusuunnittelussa. Lähipiirissäni sattuneet syöpätapaukset saivat minut valveutumaan ja herättivät ajattelemaan, mitä kemikaaleja imeytämme kehoomme ja miten ne vaikuttavat. Pohdin, miten ihmiset voisivat helpommin valita tuotteita, jotka ovat heidän omien kulutustoivomustensa mukaisia, esimerkiksi vältellä raaka-aineita, jotka häiritsevät tiettyjen hormonien toimintaa, tai karttaa mikromuoveja. Lähdin kehittämään palvelua tätä varten, ja yritys sai alkunsa Aalto-yliopiston kiihdytysohjelmassa.

Start-up -yrityspiirejä pidetään monessa suhteessa edistyksellisinä. Millaisilta tasa-arvoasiat sinusta näyttävät start-up -yrittäjän näkökulmasta?

Mielestäni sekä naisilla että miehillä on Suomessa hyvät edellytykset yrittäjyyteen. Naiset ovat Suomessa varsin koulutettuja, ja monilla on upeita urahistorioita. Minulla on hyviä kokemuksia tasa-arvon toteutumisesta start-up -piireissä. Toki naisyrittäjiä on edelleen lukumäärällisesti vähemmän, mutta naisten mukanaolo on kasvava trendi. Oma vapaus houkuttelee monia naisia perustamaan yrityksiä.

Minkälainen on mielestäsi yrittäjän Eurooppa?

Omalla toimialallani EU on hyvin yhtenevä lainsäädännön suhteen, ja siitä näkökulmasta katsottuna on helppoa olla koko EU:n laajuinen toimija: "born global" -ajatus on meidän tapauksessamme ollut vaivaton toteuttaa myös käytännössä.

Olisi hienoa nähdä lainsäädännön muuttuvan vieläkin ripeämmin. Esimerkiksi kosmetiikan sisältämät mikromuovit ovat ongelma, joka tiedostetaan laajalti, mutta lainsäädäntö asian suhteen on hidasta ja reagointiaika esimerkiksi teollisuustuotantoon melko pitkä. Ylipäätään lainsäädännön sykli on pitkä, jos ajatellaan vaikkapa ympäristöä tai yritysten vaikutusmahdollisuuksia. Siirtymävaiheissa yritysten tai erilaisten siirtymätyökalujen apu voi olla tarpeen. Asia on mielestäni silti paremmalla tolalla Euroopassa kuin muualla maailmassa.

Jos ajatellaan nimenomaan Suomea, täällä on mielestäni hyvät mahdollisuudet yrittämiseen: työvoima on hyvin koulutettua ja meillä on toimiva infrastruktuuri. Myös pääomaa on hyvin saatavilla; vaikka sijoitussummat ovat keskimäärin pienempiä kuin muualla, myös kulurakenteet ovat keveämpiä.

Millä tavalla Eurooppa on naisen ystävä?

Tämä ei toistaiseksi päde kaikkiin maihin, mutta ainakin Suomessa kaikkien on mahdollista saada ilmainen koulutus. Eri lähtökohdista tulevat voivat saavuttaa korkean koulutustason, ja tästä on hyvä ponnistaa. Tämä on yksi tekijä siinä, että naiset ovat meillä niin korkeasti koulutettuja, vaikka ylipäänsä koulutus on toki kaikkien ystävä.

CosmEthics -palveluun voit tutustua tarkemmin osoitteessa www.cosmethics.com.

 

Juttu on osa Eurooppanaisten 20-vuotisjuhlavuoden Kuukauden nainen -juttusarjaa. Pysy kuulolla myös tulevina kuukausina!

Kuukauden nainen: Nora Huovila

Erilaisuutta ja monimuotoisuutta työelämään

Nora Huovilalle Eurooppa merkitsee ennen kaikkea vapautta, mahdollisuuksia ja erilaisuuden arvostamista.

Kuukauden nainen -juttusarjan viidennessä osassa tutustumme Nora Huovilaan, joka on omalta osaltaan kannustanut nuoria naisia eteenpäin työelämässä Aalto Women in Business -verkoston perustamisen kautta. Nora pohtii naisten menestyksen esteiden olevan monesti myös päänsisäisiä ja nostaa esiin erilaisuuden arvostamisen. Lisää ajatuksia voit lukea haastattelusta, kun taas ylläolevasta kuvasta pääset näkemään, mitä Eurooppa Noralle merkitsee.

Nora Huovila, kuka olet?

Helsingissä kasvanut eurooppalainen. Olen käynyt ranskalaisen koulun, opiskellut myöhemmin Tukholmassa ja Berliinissä, ja valmistunut lopulta Otaniemestä diplomi-insinööriksi. Olen yksi Aalto Women in Business -verkoston perustajista. Tällä hetkellä työskentelen Lontoossa liiketoiminnan kehittämisen parissa, tutkin ihmisyyttä ja kirjoitan laulunsanoja.

Olet yksi Aalto Women in Business -verkoston perustajista. Kerro hieman, mistä on kyse. Mitä teette ja miten päädyitte perustamaan verkoston?

Aalto Women in Business on inspiraation ja vertaistuen verkosto. Haluamme rohkaista nuoria, uran alkuvaiheessa olevia naisia elämään täydellä kapasiteetilla. Tavoitteenamme on poistaa ulkoisia ja ennen kaikkea sisäisiä esteitä menestyksen tieltä. Suurimmat esteet menestykselle löytyvät usein oman pään sisältä. Nuoret naiset ovat taipuvaisia olemaan hyvinkin itsekriittisiä.

Ajatus verkostolle lähti puhtaasti omasta tarpeestamme. Olimme juuri valmistumassa ja tippumassa pois yliopiston turvaverkosta. Pohdimme, mistä kuulemme jatkossa uusista mahdollisuuksista, saamme tietoa ja tapaamme kaltaisiamme, innostuneita ja kunnianhimoisia nuoria naisia.

Järjestämme erilaisia tapahtumia, joissa jäsenemme pääsevät kohtaamaan kokeneempia ja kuulemaan, mikä kaikki on mahdollista. Haluamme rikkoa "supernainen"-myyttiä jakamalla aitoja uratarinoita, jotka kertovat yhtä lailla onnistumisista kuin vaikeuksistakin. Itse olen hyvin innoissani Skills Academy -konseptista, jossa harjoitellaan käytännön työelämän taitoja, kuten excelin pyörittämistä, johtamista tai esiintymistä yritysten johdolla.

Aalto Women in Business on jo muutaman vuoden elinaikanaan kerännyt kunnioitettavat yli 1 000 jäsentä, onnittelut siitä! Millaisia tavoitteita teillä on tulevaisuuden varalle? Ovatko ne jollain lailla muuttuneet alkuajoista?

Ensisijaisena tavoitteena näen hyvän fiiliksen säilyttämisen ja jatkuvuuden takaamisen. Verkostoa pyöritetään vapaaehtoisvoimin, ja nyt eletään jo uutta aikaa. Me perustajat olemme astuneet taka-alalle, ja verkostoa pyörittää uusi innostunut tiimi tuoreine ideoineen. Alkuperäinen missiomme elää yhä, mutta seuraan innolla, mihin suuntaan uusi tiimi verkostoa ohjaa.

Millaisella mallilla tasa-arvokysymykset ovat mielestäsi ylipäätään tämän hetken Suomessa?

Henkilökohtaisesti koen, että työelämässä arvostetaan erilaisuutta. Tuntuu jopa siltä, että naisena minulla on kulttuurissamme vapauksia, joita miehille ei sallita. Seuraava askel olisi herkkyyden ja heikkouden salliminen myös miehille. Sieltä on vapautumassa seuraava suuri potentiaali.

Millä tavalla Eurooppa on mielestäsi naisen ystävä?

Eurooppa on ihmisen ystävä tarjoamalla rajattomia mahdollisuuksia. On ollut hienoa kokea opiskelu myös muissa Euroopan teknillisissä yliopistoissa Aallon rinnalla. Naisten oikeuksissa Eurooppa on maailman kärjessä. EU:ssa tehdään paljon työtä asian eteen ja koen, että diversity-asiat otetaan vakavasti. Esimerkiksi perheen ja uran yhdistämistä tuetaan aktiivisella politiikalla. Ehkä myös italialaismiehillä on joku päivä mahdollisuus jäädä kotiin pienten kanssa.

 

Juttu on osa Eurooppanaisten 20-vuotisjuhlavuoden Kuukauden nainen -juttusarjaa. Pysy kuulolla myös tulevina kuukausina!

Kuukauden nainen: Elina Hiltunen

Tiedettä tytöille, tasa-arvoa työelämään

Elina Hiltuselle Eurooppa merkitsee ennen kaikkea tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja uskoa tulevaisuuteen.

Huhtikuun naisena esittelemme Elina Hiltusen, joka pyrkii kannustamaan tyttöjä perinteisen miesvaltaisille aloille luotsaamalla oman työnsä ohella Tiedettä tytöille -nimistä hanketta. Elina toteaa haluavansa nostaa tyttöjen tiedeitsetuntoa, ja kiinnittää huomiota myös työelämän tasa-arvon ongelmiin. Alta pääset kuulemaan Elinan ajatuksia, ja yllä olevasta kuvasta taas voit kurkistaa, mitä Eurooppa hänelle merkitsee.

Elina Hiltunen, kuka olet?

Olen futuristi, yrittäjä ja tietokirjailija. Koulutukseltani olen diplomi-insinööri ja kauppatieteiden tohtori. Opiskelin Otaniemessä kemiaa ja erityisesti polymeeriteknologiaa, ja sitten siirryin Helsingin kauppakorkeakouluun tekemään väitöskirjaani tulevaisuuden tutkimuksesta ja heikoista signaaleista. Tulevaisuuden tutkimus on vienyt minut mukanaan! Erityisesti teknologian tulevaisuus on mielestäni kiinnostavaa. Mieheni kanssa kirjoitinkin tästä aiheesta viime vuonna julkaistun kirjan Teknoelämää 2035: Miten teknologia muuttaa tulevaisuuttamme?

Kerro hieman Tiedettä tytöille -hankkeesta. Mikä motivoi sinua aloittamaan projektin ja mihin sillä pyritään?

Tiedettä tytöille -hankkeen tarkoituksena on kannustaa tyttöjä - jo nuoresta iästä alkaen - kiinnostumaan luonnontieteistä ja tekniikasta. Itselläni on tyttö ja poika, ja olen huomannut, että pienille pojille muun muassa lelujen kautta kohdennetaan tekniikkaa enemmän. Minusta myös pieniä tyttöjä pitäisi kannustaa tutkimiseen ja tiedekokeisiin. Matematiikanopettajaäitipuoleni sanoin, tytöillä on valitettavasti alhaisempi tiedeitsetunto kuin pojilla. Tyttöjen itsetuntoa täytyy siis nostaa. Oma tyttäreni on äärettömän innostunut luonnontieteistä, ja tämä sekä muut mainitut asiat - ja oma luonnontieteen koulutukseni - innostivat kehittämään Tiedettä tytöille -hankkeen.

Millaisia tavoitteita sinulla on hankkeen suhteen tulevaisuuden varalle?

Ennen kaikkea tytöt tarvitsevat esikuvia tiede- ja tutkijanaisista ja naisista tekniikan parissa. Haastattelenkin Tiedettä tytöille -nettisivuille naisia, jotka ovat tekemisissä luonnontieteiden tai teknologian parissa. Samalla tytöille avautuu näkemystä erilaisista uramahdollisuuksista. Tyttäreni kavereittensa kanssa tekevät myös sivuille videoita, joissa on erilaisia tiedekokeita.

Tavoitteena on se, että tulevaisuudessa pääsen järjestämään erilaisia tytöille kohdennettuja tiedetapahtumia. Ehkä hamassa tulevaisuudessa voimme hankkeen kautta kannustaa tyttöjä myös kehitysmaissa teknisille ja tiedealoille.

Tiedettä tytöille linkittyy omalla tavallaan vahvasti työmarkkinoiden sukupuolittumiseen, ns. "miesten ja naisten töihin", joista on ollut julkisuudessakin verrattain paljon puhetta. Millaisella tolalla tasa-arvoasiat ovat mielestäsi ylipäätään nykypäivän Suomessa?

Suomessa tasa-arvoasiat ovat tietenkin paremmin kuin monessa muussa maassa - esimerkiksi kehitysmaissa. Mutta mekään emme ole täysin tasa-arvoisia. Esimerkiksi juuri työmarkkinoiden sukupuolittuminen on Suomessa suurta, mikä ei ole missään mielessä hyvä asia. Samoin naiset ja miehet ovat epätasa-arvoisessa asemassa vieläkin työelämässä. Esimerkiksi nuoren naisen on vaikea saada töitä valmistumisensa jälkeen. 

Olen itsekin kokenut epätasa-arvoista kohtelua työelämässä sukupuoleni vuoksi. Nuorena naisena oli vaikea työllistyä, koska työnantajat näkivät riskin, että tulen heti raskaaksi, palkkani on ollut alempi kuin miesalaisellani, jolla oli saman tason koulutus kuin minulla, ja minut on irtisanottu työstäni kesken äitiysloman. Opiskeluaikanani erään suuren teollisuusyrityksen miesjohtaja ilmoitti ekskursiolla selvästi meille opiskelijoille, että yrityksessä ei ole tapana palkata naisia, koska naiset eivät voi osallistua saunailtoihin. 

Suuri ongelma on mielestäni oikeastaan se harha, että luullaan, että Suomi on tasa-arvoinen. Näin ei ole ja tekemistä riittää.

Millä tavalla Eurooppa on mielestäsi naisen - ja tytön - ystävä?

Täällä naisten ihmisoikeudet toteutuvat paremmin kuin jossain muussa kolkassa maailmaa. 

 

Juttu on osa Eurooppanaisten 20-vuotisjuhlavuoden Kuukauden nainen -juttusarjaa. Pysy kuulolla myös tulevina kuukausina!

Kuukauden nainen: Tuulikki Petäjäniemi

Tasa-arvo ei ole vielä saavutettu

 

Tuulikki Petäjäniemelle Eurooppa merkitsee ennen kaikkea euroa, sisämarkkinoita ja yhteisiä päätöksiä - kaikkia niin hyvässä kuin pahassa.

Vastakkaisista näkemyksistä huolimatta Tuulikki Petäjäniemi toteaa, että naisten asemassa riittää vielä tehtävää. Hän kiinnittää huomiota työelämän haasteiden lisäksi muun muassa vanhenevien naisten asemaan.

Eurooppanaisten kuukauden nainen -juttusarjassa esitellään tällä kertaa pitkän työuran erilaisissa yhteiskunnallisissa tehtävissä tehnyt Tuulikki Petäjäniemi. Lähdetään siis tutustumaan tarkemmin Tuulikin ajatuksiin. Ylläolevasta kuvasta näet, mitä Eurooppa hänelle ennen kaikkea merkitsee.

Tuulikki Petäjäniemi, kuka olet?

Olen varatuomari ja minulla on takanani kahdeksan uran työhistoria sekä runsaasti järjestötoimintaa. Nyt eläkkeellä organisoin vapaaehtoistoimintaa kotipaikkakunnallani Tuusulassa ikäihmisten iloksi ja virkistykseksi. Lisäksi olen aktiivinen eri naisjärjestöissä. Minulla on seitsemän lastenlasta.

Olet toiminut muun muassa tasa-arvovaltuutettuna 1990-luvun alkupuolella. Ovatko tasa-arvoon liityvät haasteet muuttuneet noista päivistä ja jos, niin miten?

Kun aloitin tasa-arvovaltuutettuna, tasa-arvoasiat olivat paljon esillä mediassa ja keskusteluissa, ja niistä oltiin kiinnostuneita. Naisten asema työelämässä oli vahvasti esillä. Naisiin kohdistuva väkivalta nousi asialistalle 1990-luvun puolivälissä. Nyt, kun myös Pekingin naistenasemakonferenssista on kulunut 20 vuotta, meillä olisi vielä paljon tehtävää. Muun muassa naisjohtajuus, vanhempainvapaiden kustannukset ja vähemmistönaisten asema vaatisivat toimenpiteitä. Väkivaltaa kohdanneiden naisten palveluita ja turvakoteja pitäisi lisätä. Nuoret naiset tuntuvat hämmästyksekseni ajattelevan, että tasa-arvo on jo saavutettu. Miesten tasa-arvoliike on sen sijaan aika ärhäkäs.

Naisten asemasta työelämässä puhutaan tosiaan verrattain paljon. Yhä suurempi osa väestöstä on kuitenkin siirtynyt tai lähivuosina siirtymässä eläkkeelle. Millaisena näet eläkkeellä olevien naisten aseman?

Suuri osa eläkkeelle jäävistä naisista on vielä pitkään hyvässä kunnossa. He hoitavat lapsenlapsia, toimivat omaishoitajina, osallistuvat järjestötoimintaan ja vapaaehtoistyöhön sekä ylläpitävät kulttuuria. Nämä ikäihmiset muodostavat yhteiskunnassa vahvan voimavaran. He eivät suinkaan ole vain kuluerä tai kestävyysvajeen syy.
Naisten eläkkeet ovat selvästi miesten eläkkeitä pienemmät. Se johtuu palkkaeroista, joista naisjärjestöt ovat puhuneet jo yli 100 vuotta, sekä lastenhoidosta johtuvista katkoista naisten työelämässä. Erityisesti moni yksin asuva nainen kohtaa köyhyysriskin.
Kun naiset elävät selvästi miehiä pidempään, suuri enemmistö niistä vanhuksista, jotka tarvitsevat hoivaa, on naisia. Se ja sosiaalialan työntekijöiden naisvaltaisuus tekevät vanhustenhuollosta merkittävän tasa-arvokysymyksen.

Minkälainen on mielestäsi eläkeläisen Eurooppa?

Eläkeläiset eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan heidän elämäntilanteensa, eläkkeensä määrä ja varallisuustasonsa vaihtelee. Sosiaali- ja terveysturva määrittyvät eri EU-maissa kansalliselta pohjalta. Minulle Eurooppa merkitsee länsimaista kulttuuria, helppoa matkustamista sekä yhteistä valuuttaa useissa maissa. Eurooppalainen sairausvakuutuskortti on aina mukanani. Moni suomalainen eläkeläinen on löytänyt eteläisistä EU-maista osavuotisen kodin tai peräti muuttanut Suomea aurinkoisempaan maahan.

Millä tavalla Eurooppa on naisen ystävä?

Koulutetut tai kouluttautuvat naiset ovat saaneet EU:n myötä selvästi aikaisempaa paremmat mahdollisuudet. Myös työmahdollisuudet ovat avautuneet. Sisämarkkinat ovat tuoneet palveluihin lisää kirjoa ja ainakin osin alentaneet esim. ruoan hintatasoa. Puheluhinnat maasta toiseen ovat jo laskeneet ja datasiirtojen hinnan laskua odotellaan. Olemme saaneet mepeiksi upeita naisia vaikuttamaan meidän asioihimme Eurooppa-tasolla. EU-direktiivit ja raportointi ovat terästäneet tasa-arvotyötä myös Suomessa.

 

Juttu on osa Eurooppanaisten 20-vuotisjuhlavuoden Kuukauden nainen -juttusarjaa. Pysy kuulolla myös tulevina kuukausina!

Kuukauden nainen: Katja Tuokko

Euroopan ytimessä yhtenäisyyden puolesta

Katja Tuokolle Euroopan keskeisimmät merkitykset ovat demokratia, suvaitsevaisuus ja no borders.

Tasa-arvo ja naisten asema Euroopassa määrittyy pitkälti kunkin maan omien lakien mukaan, toteaa Katja Tuokko. Hän uskookin, että näitä asioita on hyvä ajaa eteenpäin EU:n tasolla.

Eurooppanaisten Kuukauden nainen -juttusarja on edennyt toiseen osaansa, jossa haastattelemme Belgiassa vaikuttavaa jäsentämme Katja Tuokkoa. Ylläolevasta kuvasta näet, mitä Eurooppa Katjalle ennen kaikkea merkitsee.

Katja Tuokko, kuka olet?

- Olen Eurooppanaisten jäsen ja aktiivinen Eurooppa-liikkeen jäsen. Tällä hetkellä työskentelen Belgiassa College of Europessa, Eurooppa-asioihin erikoistuneessa korkeakoulussa tutkimuksen ja opetuksen parissa.

Lisäksi toimin European Movement Internationalin hallituksessa Eurooppalainen Suomi ry:n edustajana.

Mikä on EMI ja mitä se tekee?

EMI (European Movement International) on kansallisten Eurooppa-liikkeiden, kuten Eurooppalaisen Suomen, kattojärjestö. EMI tuo yhteen järjestöjä, jotka haluavat edistää eurooppalaista demokratiaa. Lisäksi liike kannattaa mm. Euroopan Unionin laajentumista.

EMI on esimerkiksi yhdessä kansallisten Eurooppa-liikkeiden kanssa järjestänyt sarjan TTIP-neuvotteluja ja niiden avoimuutta käsitteleviä yleisötilaisuuksia. EU:n ulkopuolella EMI tukee muun muassa Ukrainan Eurooppa-liikken alkutaipaletta.

Asut ulkomailla. Miten ja miksi päädyit ulkosuomalaiseksi?

Asun Brysselissä afrikkalaisen kaupunginosan sydämessä. Intoani opiskella ja työskennellä ulkomailla on siivittänyt uteliaisuus uutta kohtaan. Vaihto-opintoni Ranskassa kuusi vuotta sitten avasivat silmäni sille, miten paljon itsestään ja muista voi oppia kansainvälisessä ympäristössä. Bryssel tarjoaa paljon mielenkiintoisia työmahdollisuuksia EU-asioiden parissa, värikkään eurooppalaisen arjen ja mahdollisuuden kehittää kielitaitoa.

Miltä eurooppalaisen naisen asema mielestäsi näyttää Belgiasta käsin?

Tasa-arvoasioissa eurooppalaisten naisten asema ei näyttäydy yhtenäisenä. Romanialaisen, belgialaisen ja ruotsalaisen naisen asemaa näyttää heijastavan ennemmin kansallinen lainsäädäntö.

Ruokakaupat sulkevat Belgiassa ovensa niin aikaisin, että suomalaisesta näkövinkkelistä maa näyttää ajoittain rakentuvan naisten kotonaolon varaan. Työpäivän jälkeen en hosumallakaan tahdo ehtiä arkisin ruokaostoksille, ja työssäkäyvän ainoaksi shoppailupäiväksi jää lauantai, jolloin ruokaostosten teosta selviää vain kyynärpäätaktiikalla.

Millä tavalla Eurooppa on naisen ystävä?

Ajankohtaisin tasa-arvoon liittyvä lainsäädäntöprosessi käsittelee äitiysloman minimipituutta Euroopassa. Tässä tärkeässä naisiin liittyvässä aiheessa Eurooppa ei tällä hetkellä näyttäydy naisen ystävänä - päinvastoin. Tavoite 20 viikon palkallisesta äityislomasta koko EU:ssa saa todennäköisesti tänä vuonna masentavan lopun ja kokee mahalaskun.

Toisaalta "Eurooppaa" on helppo syyttää - tässä lainsäädäntöaloitteessa suurin vastustus on tullut yksittäisiltä jäsenmailta kun taas Euroopan parlamentti on tukenut aloitetta.

Uskonkin, että EU-taso on oikea ja hyödyllinen foorumi viedä naisten asemaa Euroopassa eteenpäin. Esimerkiksi samapalkkaisuuden puolesta on EU-tasolla tehty töitä pitkään. EU-tasolla myös Pohjoismaat voivat painottaa tasa-arvonäkökulmaa.

 

Juttu on osa Eurooppanaisten 20-vuotisjuhlavuoden Kuukauden nainen -juttusarjaa. Pysy kuulolla myös tulevina kuukausina!

Kuukauden nainen: Satu Paasilehto

EU vaikuttaa naisten arkeen - miten me vaikuttaisimme EU:hun?

IMG_0021.JPG

Satu Paasilehdolle Eurooppa merkitsee rauhaa, vakautta ja mahdollisuuksia.

Keskustelua ja tietoa Euroopasta tarvitaan yhtä paljon kuin 20 vuotta sitten, arvioi Eurooppanaisten puheenjohtaja Satu Paasilehto. Hän uskoo naisten verkostoitumisen voimaan.

Eurooppanaiset ry täyttää vuonna 2015 peräti 20 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi käynnistämme uuden juttusarjan. Siinä esittelemme vuoden jokaisena kuukautena yhden naisen, joka tarkastelee Eurooppaa omasta vinkkelistään.

Luvassa siis pitkin vuotta monta mielenkiintoista kurkkausta kiinnostavien ja erilaista osaamista ja toimialaa edustavien naisten ajatuksiin ja elämään!

Juhlavuoden juttusarjan itseoikeutettu avaaja on yhdistyksen puheenjohtaja, jonka kädenjälki näkyy vahvasti yhdistyksen tarjonnassa. Lähdetään siis katsomaan, millainen nainen Eurooppanaisten puheenjohtaja on. Oheisesta kuvasta voit lisäksi kurkata, mitä Eurooppa Sadulle merkitsee.

Satu Paasilehto, kuka olet?

- Lyhyesti ja ytimekkäästi: olen Eurooppa-asioista kiinnostunut ja niiden kanssa työskentelevä juristi opetus- ja kulttuuriministeriössä. Eurooppanaisten puheenjohtaja olen siksi, että olen aina ollut innostunut yhdistystoiminnasta ja Eurooppanaisissa on mukavaa väkeä ja toimintaa.

Mitä Eurooppanaiset ry tekee?

- Eurooppanaiset on kaikille avoin ja poliittisesti sitoutumaton keskustelufoorumi, joka pyrkii ottamaan kantaa EU-kysymyksiin ja haluaa vaikuttaa EU:n kehitykseen. Erityisesti meitä kiinnostaa naisten asemaan liittyvät EU-kysymykset, ja niitä on muuten paljon.
- Järjestämme mm. keskustelutilaisuuksia ja muuta ohjelmaa. Lisäksi pyrimme lisäämään tietoa mm. naisten opiskelu- ja työskentelymahdollisuuksista Euroopassa.

Miksi tarvitaan Eurooppanaiset, miksei voisi olla vaan vaikkapa Eurooppalaiset ry?

- Meidän mielestämme on paljon asioita, joita erityisesti naisten on pidettävä esillä ja ajettava yhdessä. Euroopan unionia edeltävän Euroopan yhteisöjen perustamisesta on jo yli 60 vuotta, ja maailma on muuttunut paremmaksi. Mutta moni asia on vielä saavuttamatta, mm. alkuperäisessä perustamissopimuksessa tavoitteeksi asetettu miesten ja naisten samapalkkaisuus.

Todellakin, samapalkkaisuus on mainittu jo EU:n perustamissopimuksessa. Suomessakin tavoite on ollut julkilausuttu jo vuosikymmeniä, mutta mitään ei näytä tapahtuvan. Osaatko sanoa, miksi?

- Kunpa osaisinkin! Samalla, kun otetaan pieniä askelia eteenpäin, niin otetaan myös askelia taaksepäin. Ehkä asiaa pitäisi pitää vieläkin enemmän esillä, jotta rakenteet todella alkaisivat muuttua.

Millä tavalla Eurooppa on naisen ystävä?

- Euroopan unioni on kehittynyt talousyhteisöstä arvoyhteisöksi, joten se pyrkii vahvistamaan tasa-arvoa ja yhtäläisiä oikeuksia kaikille.
- Kun suuri osa jäsenvaltioiden lainsäädännöstä liittyy jollain tavoin unionin lainsäädäntöön, niin EU:lla on tosiasiallista vaikutusta naisten asemaan. Naisten elämänvalintojen ei siis pitäisi vaikuttaa heidän sosiaaliseen asemaansa, koulutusmahdollisuuksiin tai urakehitykseen.

Mitä elämänvalintoja tarkoitat? Eivätkö kaikki valinnat vaikuta aina johonkin?

- Joo, itse asiassa ei kannata erotella valintoja. Kaikilla valinnoilla rakennamme omaa elämää ja ympäristöä, ja pienilläkin asioilla voi olla suuria vaikutuksia.

Yhdistyksenne täyttää 20 vuotta. Vieläkö perustamisajatus pätee?

- Sääntöjemme mukaan yhdistyksen tarkoituksena on edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja siihen liittyvää aatteellista työtä. Tietoa ja keskustelua kaivataan nyt aivan yhtä paljon kuin 20 vuotta sitten. Lisäksi naisten verkostoituminen on osoittautunut erittäin arvokkaaksi.

Miten juhlavuosi näkyy toiminnassanne?

- Toivottavasti monin tavoin ja mahdollisimman konkreettisesti, mm. joka kuukausi vaihtuvin haastatteluin. Vaikka kyseessä on 20-vuotisjuhla, sekä yhdistykselle että Suomen EU-jäsenyydelle, niin pyrimme tuomaan juhlavuoden mahdollisimman lähelle arkea - kuten naisilla on tapana!

 

Juttu on osa Eurooppanaisten 20-vuotisjuhlavuoden Kuukauden nainen -juttusarjaa. Pysy kuulolla myös tulevina kuukausina!